Totuusministeriö

Murtautuminen sisämaailmansa kahleista ja uskaltautuminen ulos kohti suurempaa maailmaa, avaruutta ja valaistumisen sfäärejä. Maailma pyörii akselinsa ympäri, parvekkeen aika-avaruusjatkumo kiitää galaksin kierteishaarojen mukana, alati läsnä ja tykö maailmankaikkeudessa. Baryoninen aines väistyy, on vain sähkömagneettisen säteilyn supersymmetria ja fotiinojen tanssi. Kosmista.

Metallipitoisen viikonlopun kunniaksi lähiseudun junavarikon rentona kuin ratakisko -teemaa, kevyen tihkusateen saattelemana.

Kovinkaan uudemman kuvamateriaalin puutteen johdosta (tässon nyt kaikenlaista..) kävin läpi viime kesän kuvasatoa. Helkkari sentään miten sitä räpsyttelikään kortit täyteen, ja vieläpä ihan melko merkittävän tyyppisellä lomamatkalla.
(6. kuva on omistettu Vettikselle ja kaikille muillekin Italia-faneille. Autoliikenteen ehdolla toimiva infra on varmasti kiva asia!)

Ohessa siis muutama tunnelmapala Maltan hornankattilasta..(+1 naapurisaarelta)

Entisen elämän viimeiset päivät ovat käsillä……

Lähiseudun iltakävelyltä, parin illan saalista. Kaikenlaista löytyy valppaalle vaeltajalle, kun vain uskaltaa poiketa suurilta väyliltä kohti villin luonnon katvealueita, perimmäisiä rajamaita ja kauaksi pois sivistyksen pintasilauksen huomasta.

5 kpl - 1.54 mb

Osallistuttiin Räme-intendentin kanssa paikallisen työväenopiston maisemakuvaus-kurssiin. Maisemamaalauksestahan touhu lähti ja valokuvateknillisin ja -ilmaisullisin keinoin ollaankin päästy jo ties minne tai ainakin menestyksekkäästi kierretty hikisinä kehää, se teoriasta.
Alunperin oli jo tiedossa, että kurssin puitteissa tullaan järjestämään kuvausretki Ruissaloon, vaan mikähän mahtoikaan täsmentyä lopulliseksi kohteeksi?
No tietysti Kuuva, Turun ääri ja puhtaan ilman pyörteen tyssija! Kuinka ollakaan, olikin ihan uusi paikka, heh. No mitä mittää, jalkaa kivikkoon ja menoksi….
(panoraamojen väsäily oli tehtävänannossa joten siksi niitäkin mukana, ei toki muuten, ei toki)

Hiljaa virtaa Aurajoki, vaan on välillä kameraankin koskettu. Ihmistaimenten eloa ja kasvua kävin dokumentoimassa männä viikonloppuna. Kummipoika kera pikkuveljensä ja perheensä,

Salpausselän kaukainen jatke kohosi esihistorian hämyssä merenpinnan yläpuolella ja oli sieltä käsin häiritsemässä muinaisten merenkävijöiden merellisiä vaelluksia vuosisadasta toiseen. Petolliset merkkitulet, ikiaikainen rantaoikeus ja silloisen elinkeinoelämän valtuuskunnan hiljaisella hyväksynnällä toteutettu elinkeinon harjoittaminen koituivat monen seitsemän meren kulkijan viimeiseksi kohtaloksi. Vaasan Kuninkaan, Kustaan Vaasaan käskystä merkkitulien mahdollistava saaren puusto poltettiin, mikä mikkoslaisen nykytietämyksen mukaan aiheutti 1600-luvulla Euroopassa vallinneen “Pienen Jääkauden”.
Jurmosta muodostui sora- ja kivisaari, jossa karu kivikkoisuus jatkuu horisonttiin - ja sen ylikin. Ihmeellistä ja kiehtovaa on kävellä saaren loputtomia rantoja pitkin. Yllättävän iso saari, isompi kuin luulisi…

Vaihteeksi hieman teoriapohjaista pohdiskelua valokuvan sisällöstä…pyrin eri tasojen avulla etsimään vastausta kysymykseen :
Mikä kuva on hyvä kuva?

Taso I : “Koiru <3″

I-tasolla kuvan sisältö ratkaisee kuvan hyvyyden. Kuvat omasta ja kaverin lapsesta, lemmikkieläimestä tai häistä ovat hyviä, koska niissä esiintyvät asia ovat kivoja ja lähellä sydäntä. Kuvat rapistuneista rakennuksista, laitapuolen kulkijoista tai Afrikan aids-orvoista eivät ole hyviä, koska niissä esiintyvät asiat ovat ikäviä. Ammattilaisen tai kuvista rahaa pyytäneen ulkopuolisen tahon ottamat kuvat ovat myös automaattisesti hyviä, mikäli em. asia muistetaan mainita.

Taso II : “Kultainen säännöstö”

Nyt aletaan nähdä kuvassa olevan kohteen lisäksi muitakin asioita. Kohteella ei ole niin väliä, kunhan se on poliittisesti korrekti. Sommittelu, horisontti, sävyt ja eksottisuus ovat kuvan hyvyyttä määritteleviä kriteerejä ja ainoat sellaiset.
Jos haluat ottaa hyvän kuvan, noudata näitä sääntöjä:

Kohteen on oltava kultaisessa leikkauksessa - aina! Ja katseen suunnalle on oltava tilaa. Keskisommittelu ei ole sallittua, paitsi jos kuvauskohteena on lapsi.

Horisontin on oltava suora, paitsi jos kuvassa on auto, niin horisontti voi olla vino - kuitenkin vähintään 20 astetta ja enintään 45.

Sävyjen on oltava perinteistä mustavalkopimiön tuotantoa tai Velvian värejä. Digipuolella ovat HDR-tekniikan tone mapping -kokeilut sallittuja, sillä ne edustavat näyttävää ja uutta digikuvauksen mahdollisuutta. Puhki tai tukossa ei saa kuitenkaan olla, paitsi taivas, mikäli pääkohde peittää yli 70% kuvapinta-alasta.

Neljäs osatekijä, eksotiikka, tuo kuvaan vielä lisäarvoa, sillä kaukomatkoilla otettu kuva keppikerjäläisestä on parempi, kuin kotikaupungin kaduilta otettu kuva laitapuolen Arskasta.

Kaikkien kolmen ensimmäisen (sommittelu, horisontti, sävyt) osatekijöiden pitää olla kunnossa, jotta kuva olisi hyvä. Yhdenkin laiminlyönti tuhoaa koko kuvan - automaattisesti ja vailla mitään armoa!
Huomioithan myös ystävällisesti, että sääntöjen rikkominen tällä tasolla ei ole sallittua, sillä se aiheuttaa paljon mielipahaa.
Kuva ei silloin ole hyvä.

Taso III : “Kerava School”

I-tason kohde ja II-tason säännöstö jäävät vuorostaan taka-alalle. Kuvapinta-alalle ripotelluista kuvaelementeistä muodostetaan tarinoita, keskinäisiä metafyysisisiä vuorovaikutussuhteita sekä pohditaan kuvan käyttötarkoituksen ja mahdollisen indoktrinaation osatekijöitä. Tämä taso edellyttää jo yliopistokoulutusta ja pitkällistä ammattilaisuraa valokuvauksen parissa. Harrastelija-amatööri ei voi tällä tasolla enää ottaa hyvää kuvaa.
Hyvä kuva on sellainen, joka aiheuttaa hallituksen kaatumisen tai vähintään opposition välikysymyksen.

Taso IV : “Zen”

Ylin taso, johon vain aniharvat yltävät. Kuvaamisen ei oikeastaan tarvita enää kameraa, kuvat tallettuvat mielen sopukoihin. Kuvanlukuprinsiipit noudattelevat kvanttifysiikan lainalaisuuksia, kuvakritiikki toimitetaan kōan -muodossa.
- Mikä on hyvä kuva?
- Kuivunutta lantaa.

Talviloman aikana tuli tehtyä pieni pyrähdys kohti pohjoisia ulottuvuuksia, onhan uudessa autossa vakionopeudensäädin ja säädyllinen kulutus, etukyynärnojaa unohtamatta. Kirkenesin ja Neversrukkbuktan rannoilta tarttui muutama otos, mm. jäätyneitä joutsenia sekä Nikelin kombinaattiteollisuuden aluksia. Reissu sujui sutjakkaasti eikä näppejäkään palellut.

Vähästä aikaa taas uuttakin materiaalia. Lumisaukon kanssa tehtiin lyhyt pyrähdys eteläisemmän Turun rannoille. Keli, kuten kuvista ehkä näkyy, oli unenomaisen hillitty ja säyseä.