Kansojen risteys

Kansojen risteyksessä tänään tarjolla lakeuksilta tuttua diffuusioheijastamenetelmää lievähkön permeabiliteetin ja kimmelvalon ilmaisun rajoissa, virtuaalisena kontekstina keskustalainen aluepolitiikka ja kotimaisen turvetuotannon tariffit.

Mittaamattoman rajallisen polkuverkoston ennenkulkemattomia taipaleita pitkin taivalsi syksyisen sunnuntain satunnainen vaeltaja. Kelin vaihdellessa pirskahtelevasta saderyöpsähdyksestä toiseen vaihtuivat myös pohjoisemman rajaseudun maisemat väistämättömällä tahdilla. Käymättömien korpimaisemien syleilyssä sivilisaation kaiut ovat kaukana vain ja puiden oksistojen väleistä auringonsäde valaisee metsän siimeksen synkeimmät sopet.

Kaukana seitsemän veden ja vuoren takana sijaitsee tummien puiden seutu, jonne moni tie johtaa, mutta vain aniharva pois. Auringon siirtyessä turvaan horisontin huomaan, iloitse, sinä elävä lämpimässä vuoteessasi, ennenkuin jääkylmä usva peittää allensa kaiken olevaisen ja olennoumat. Ja jos on hiljaa, kuulee veden solisevan.

Auringon säteiden vastentahtoisesti lämmittämä muinaisen teollisuusteknologian monumentti tervehti perinteisen harrastelijavalokuvauksen rippeitä ja henkipattoja eräänä kirkkaana lauantaipäivänä. Pahuuden voimilta vielä toistaiseksi säästynyt kombinaatti tarjosi käytännössä loppumattoman aarreaitan ja ryöstösaaliin tietynlaisen kuvallisen aiheen harrastajalle.
Tuulen taukoamaton ujellus (kirotut sielut?) seurasi meitä halki käsittämättömien rakennelmien, joiden käyttötarkoituksen on ihmiskunta unohtanut vuosisatojen saatossa.
Mikä oli tuo salaperäinen kansa ja millaisia palvontamenoja varten nämä monumentit niin monta aikakautta sitten rakennettiin?

Keskilämpötilojen hiljalleen noustessa ja pakkasen painuessa pois aloittavat jäätiköt vähitellen vetäytymisensä. Jäänmurtajat avaavat kilvan väyliä, rahti ja lasti alkavat taas kulkea, elinkeinoelämä piristyy, valtio maksaa kulut ja kaupunki korjaa jätteet. Kaukomaiden peipposet ja kevätpörriäiset heräilevät horroksestaan ja sankoin joukoin tungeksivat taasen piakkoin rantalaitureillamme, jyvät ja akanat yksissä tuumin yhtä suurta perhettä ja kaikilla mukavan oloinen mieli.

Lumessakahlaajien talvi on runsain mitoin tarjoillut hyisevää tarjontaansa laidasta laitaan kaikille sopivin ja sopimattomin annoksin. Niin on luonto peittynyt paksun talvipeitteen alle ja niin on ihmismielikin hautautunut, kinosten taakan alle musertunut. Poissa on kimmahtelu kasteisella nurmikolla äidin avoimeen syliin, kaukana ovat keväisten sulavesien solina ja jäätelökesäautojen sävelet.
Niin hitaasti planeettamme akseli kiertyy vähitellen suotuisimmille asteille, joilla auringon spectrisäteily saapuisi suoremmin sulattamaan sielujemme syövereitä.

Kansojen risteys, diplomatian keskus ja joviaalin mediaattorin päämaja, katsoo parhaaksi noteerata myös uuden vuoden ja tulevaisuuden vuosikymmenen alkamisen. Tasapuolisesti kaikille viidelle vakiolukijoilleni, sekä lukuisille piilokävijöille pyrin toivottamaan lohdullista ja parempaa huomiseen uskovaa vuotta 2010. Muistutan kuitenkin, että elämänne huippuhetket saattavat olla jo ohi kehoitan tyytymään vanhoihin, hyviksi todettuihin arvoihin ja arvostamaan elämän ainutkertaisuutta.
Kiitos mielenkiinnostanne ja tervetuloa seuraamaan jatkossakin.

Tiettömien taipaleiden ulottumattomissa, Kustavintien välittömässä läheisyydessä, sijaitsee esihistoriallinen Muntin Silta, jota pitkin kaukaisessa maassa kauan kauan sitten muinaisen maailman legioonat marssivat kohti myyttisiä voittoja ja legendaarista kunniaa. Verisiteenä valtakunnat yhdistävä silta ylitti sakean virran, joka aikojen saatossa on maankohoamisen takia kutistunut pahaiseksi puroksi, jossa eivät enää kalat ilakoi eivätkä voitettujen armeijoiden ruumiit ajelehdi. Niin se entropia ja antigravitaatio kohtelee vanhan liiton artefakteja.

Viikonloppu vierähti vierasperäisillä seuduilla kaukana, kaukana idässä. Rakennemuutos-Suomen unelmien erämiesten laaksot, järvet ja nyppylät tarjosivat jos jonkinmoista syksyntapaista mielenmaisemaa. Päivät olivat lyhyitä, niin lyhyitä, sillä aurinko ei kauaa viihdy näillä mailla taivasalla pilvet kauttaaltaan suojanaan. Vähäiset värit ja elämä ovat vähitellen katoamassa kauas sinne minne ihmisyyden rippeet ja viidennen polven uudisraivaajatkin. Autioilla pihoilla viimeiset puheet on pidetty, kevään virta ei milloinkaan enää solise.
Pimeä jatkuu aina ja aina.