Kansojen risteys

Keskilämpötilojen hiljalleen noustessa ja pakkasen painuessa pois aloittavat jäätiköt vähitellen vetäytymisensä. Jäänmurtajat avaavat kilvan väyliä, rahti ja lasti alkavat taas kulkea, elinkeinoelämä piristyy, valtio maksaa kulut ja kaupunki korjaa jätteet. Kaukomaiden peipposet ja kevätpörriäiset heräilevät horroksestaan ja sankoin joukoin tungeksivat taasen piakkoin rantalaitureillamme, jyvät ja akanat yksissä tuumin yhtä suurta perhettä ja kaikilla mukavan oloinen mieli.

Lumessakahlaajien talvi on runsain mitoin tarjoillut hyisevää tarjontaansa laidasta laitaan kaikille sopivin ja sopimattomin annoksin. Niin on luonto peittynyt paksun talvipeitteen alle ja niin on ihmismielikin hautautunut, kinosten taakan alle musertunut. Poissa on kimmahtelu kasteisella nurmikolla äidin avoimeen syliin, kaukana ovat keväisten sulavesien solina ja jäätelökesäautojen sävelet.
Niin hitaasti planeettamme akseli kiertyy vähitellen suotuisimmille asteille, joilla auringon spectrisäteily saapuisi suoremmin sulattamaan sielujemme syövereitä.

Kansojen risteys, diplomatian keskus ja joviaalin mediaattorin päämaja, katsoo parhaaksi noteerata myös uuden vuoden ja tulevaisuuden vuosikymmenen alkamisen. Tasapuolisesti kaikille viidelle vakiolukijoilleni, sekä lukuisille piilokävijöille pyrin toivottamaan lohdullista ja parempaa huomiseen uskovaa vuotta 2010. Muistutan kuitenkin, että elämänne huippuhetket saattavat olla jo ohi kehoitan tyytymään vanhoihin, hyviksi todettuihin arvoihin ja arvostamaan elämän ainutkertaisuutta.
Kiitos mielenkiinnostanne ja tervetuloa seuraamaan jatkossakin.

Tiettömien taipaleiden ulottumattomissa, Kustavintien välittömässä läheisyydessä, sijaitsee esihistoriallinen Muntin Silta, jota pitkin kaukaisessa maassa kauan kauan sitten muinaisen maailman legioonat marssivat kohti myyttisiä voittoja ja legendaarista kunniaa. Verisiteenä valtakunnat yhdistävä silta ylitti sakean virran, joka aikojen saatossa on maankohoamisen takia kutistunut pahaiseksi puroksi, jossa eivät enää kalat ilakoi eivätkä voitettujen armeijoiden ruumiit ajelehdi. Niin se entropia ja antigravitaatio kohtelee vanhan liiton artefakteja.

Viikonloppu vierähti vierasperäisillä seuduilla kaukana, kaukana idässä. Rakennemuutos-Suomen unelmien erämiesten laaksot, järvet ja nyppylät tarjosivat jos jonkinmoista syksyntapaista mielenmaisemaa. Päivät olivat lyhyitä, niin lyhyitä, sillä aurinko ei kauaa viihdy näillä mailla taivasalla pilvet kauttaaltaan suojanaan. Vähäiset värit ja elämä ovat vähitellen katoamassa kauas sinne minne ihmisyyden rippeet ja viidennen polven uudisraivaajatkin. Autioilla pihoilla viimeiset puheet on pidetty, kevään virta ei milloinkaan enää solise.
Pimeä jatkuu aina ja aina.

Paukahtivatpa ne ensilumet viimein tänne lounaiseen kolkkaan ja hetken ikkunasta katsellessani, yrittäen muistella luonnonilmiön nimeä, lähdin yksin lumisateeseen suorittamaan sitä, mitä harrastelijanäppäilijän on suoritettava, aina, jok’ikinen vuosi ja vuodenaika.
Parempi hoitaa tämä alta pois, että saadaan odotella järeimpiä hankikelejä ja kevään tuloa. Näiden väliin jää taas se kausi, uusi vuodenaika kruunatkaa totaalidarkness voitokas, jolloin kuvataan jalustan ja lankalaukaisimen kera hiljaisuuden meriä ja vaikenemisen metsiä.

Kassellaan syssymmällä..eiku.



edit:3.11.22:50 lisäys

Kroppirouta ja primääritarve ovat viimein ajaneet Sointulan oman arkielämänsä reikä seinässä -selviytyjän viimein kotiin, takaisin punaisen merkin ja rinkulan hellään syleilyyn. Valtakunnan medioissakin noteerattu kotiinpaluu on omiaan luomaan uskoa valokuvauksen tulevaisuuteen ja ihmisen oikeuteen elää tunteidensa ehdoilla. Tapaus antaa valokuvauksen harrastajia rohkaisevan esimerkin siitä, kuinka oikeilla johtopäätöksillä ja ratkaisuilla voidaan löytää sopu toivottomankin näköisissä tilanteissa.

Entisessä kotikaupungissani kauttaaltaan tunnettu pieni suuri tuntematon orkesteri, Mirha, soitti eräänä taannoisena viikendinä keikan laaja-alaisen tiivistunnelmaisessa pienoisareenalla. Kaikissa skenepiireissä kuin kala meressä uiskentelevana pyydettiin ottamaan muutama kuva, ikäänkuin muistoksi niiltä ajoilta kun vielä soiteltiin vanhoilla tutuilla kulmilla.
Missä lienevät he kahden tai ehkäpä vielä viiden jälkeen kuluttua, kiertävätkö maailmanluokan stadioneita, mukanansa tuhannen rekan spektaakkelikiertue ja miljardit fanit. Oheistuotteita, elämäntapaimperiumia ja ehkäpä jopa, kenties Hesburger -teemapurilaisia.
Vain aika sen voi näyttää,
vain Aurajoen ajaton virta sen voi kertoa,
Jos kaikki pettää, kaikki toivo mennyttä on, kaupunki korjaa kyllä jätteet ja Suomi on hautausmaa.

Perikunta myi maan, kaupunki kaavoitti, viidennen sukupolven uudisraivaajat raivasivat ja rakennusliike rakensi. Pankilta ziljoonien vekselit ja velkaosuudet päälle.
Ympärilläni avautuu, lottovoittajien maa.
Tervetullut te ollos tänne, helmi viikendien coctail-tilaisuuksien tyylikkäät, trendikkäät ja tasokkaat vieraat, naapuruston tuttu chilli porukka ja lastenkutsujen tuttavaperheet. Kvarttaalitalouden uutterat rattaat lyhentävät 200 vuotta 20 vuotta pystyssä pysyviä taloja, ilmalämpöpumput pauhavat ja Ford Focus C-Max 1.8 Ambientèjen ilmastoinnit laulavat.
On sunnuntai-aamu ja hiljaista, hiljaista – republikaanivyöhykkeellä kaikki hyvin, täällä ei ole mitään nähtävää!