The Cabin of the Fallen

Viikonloppu vierähti vierasperäisillä seuduilla kaukana, kaukana idässä. Rakennemuutos-Suomen unelmien erämiesten laaksot, järvet ja nyppylät tarjosivat jos jonkinmoista syksyntapaista mielenmaisemaa. Päivät olivat lyhyitä, niin lyhyitä, sillä aurinko ei kauaa viihdy näillä mailla taivasalla pilvet kauttaaltaan suojanaan. Vähäiset värit ja elämä ovat vähitellen katoamassa kauas sinne minne ihmisyyden rippeet ja viidennen polven uudisraivaajatkin. Autioilla pihoilla viimeiset puheet on pidetty, kevään virta ei milloinkaan enää solise.
Pimeä jatkuu aina ja aina.

6 Responses to “ The Cabin of the Fallen ”

  1. Olis sittenkin pitäny formatoida…

  2. On. Pimeetä. Mut se ruosteenpunanen jääkuva on kiva maailmanloppu. Ja se vika kuva siitä hepusta sohvalla, sen sommittelu on magee.

  3. ps. kello on kyl oikeesti vasta 2:57…

  4. Herää muutama kysymys:

    Kuivuiko kuivuuttaan saviset jäät ?
    Huusiko ratkeavat hauraat suonet ?

    Valuiko jalkojesi alla
    yhä vain lämpimämpää vettä ?

    Oliko taivas tumma keskellä päivää ?
    Nousiko aurinko ja kuu ?

    Seisoitko suorassa pää pystyssä ?

  5. Ei voi olla kiinnittämättä huomita kuinka saumattoman mutkattomasti Virus istuu tuohon maisemaan.

    tippa on ihqu

  6. Kauhujen kabinetissa on lasikuituinen ruumisarkku laskettu kellumaan horisontittomaan huuruun, jonka takana lostava valokin on meiltä salattu.

Leave a Reply