Kansojen risteys

Kroppirouta ja primääritarve ovat viimein ajaneet Sointulan oman arkielämänsä reikä seinässä -selviytyjän viimein kotiin, takaisin punaisen merkin ja rinkulan hellään syleilyyn. Valtakunnan medioissakin noteerattu kotiinpaluu on omiaan luomaan uskoa valokuvauksen tulevaisuuteen ja ihmisen oikeuteen elää tunteidensa ehdoilla. Tapaus antaa valokuvauksen harrastajia rohkaisevan esimerkin siitä, kuinka oikeilla johtopäätöksillä ja ratkaisuilla voidaan löytää sopu toivottomankin näköisissä tilanteissa.

Entisessä kotikaupungissani kauttaaltaan tunnettu pieni suuri tuntematon orkesteri, Mirha, soitti eräänä taannoisena viikendinä keikan laaja-alaisen tiivistunnelmaisessa pienoisareenalla. Kaikissa skenepiireissä kuin kala meressä uiskentelevana pyydettiin ottamaan muutama kuva, ikäänkuin muistoksi niiltä ajoilta kun vielä soiteltiin vanhoilla tutuilla kulmilla.
Missä lienevät he kahden tai ehkäpä vielä viiden jälkeen kuluttua, kiertävätkö maailmanluokan stadioneita, mukanansa tuhannen rekan spektaakkelikiertue ja miljardit fanit. Oheistuotteita, elämäntapaimperiumia ja ehkäpä jopa, kenties Hesburger -teemapurilaisia.
Vain aika sen voi näyttää,
vain Aurajoen ajaton virta sen voi kertoa,
Jos kaikki pettää, kaikki toivo mennyttä on, kaupunki korjaa kyllä jätteet ja Suomi on hautausmaa.

Perikunta myi maan, kaupunki kaavoitti, viidennen sukupolven uudisraivaajat raivasivat ja rakennusliike rakensi. Pankilta ziljoonien vekselit ja velkaosuudet päälle.
Ympärilläni avautuu, lottovoittajien maa.
Tervetullut te ollos tänne, helmi viikendien coctail-tilaisuuksien tyylikkäät, trendikkäät ja tasokkaat vieraat, naapuruston tuttu chilli porukka ja lastenkutsujen tuttavaperheet. Kvarttaalitalouden uutterat rattaat lyhentävät 200 vuotta 20 vuotta pystyssä pysyviä taloja, ilmalämpöpumput pauhavat ja Ford Focus C-Max 1.8 Ambientèjen ilmastoinnit laulavat.
On sunnuntai-aamu ja hiljaista, hiljaista – republikaanivyöhykkeellä kaikki hyvin, täällä ei ole mitään nähtävää!

Muuton myötä uusi ympäristö ja vanhat kujeet. Mitä kätkeytyykään kansojen risteykseen ja myllyn varjoon..

edit:
Tällä postauksella starttaan myös “Kulttuuriristeys Raisio 2011 ” -sarjani. Sarjassa tulen käsittelemään entisen ja tätä nykyisin nykyisen nykyaikaisen kotikaupunkini fyysistä, henkistä, psykofyysistä, historiallis-metafyysistä ja toki kosmistakin mielenmaisemaa.
edit2: Lightbox -webbinettikuvienkatselutoiminto otettu käyttöön

Born to be bird free -väen kokoontumisajot Turussa tänä lauantaina. Kerran kesässä näitä näköjään tulee vähintään koluttua, näemmä.  Hillityn kokoinen tapahtuma, mutta ainakin laatu voitti määrän. Tai enhän minä näistä mitään tiijä, tuskin erotan panheadia apinakiikusta. Hienoja yksilöitä, vaikka toki erottuminen olikin vaiketa briljantismin keskellä. Kyllä ihmiset osaavat, kun vaan viitsivät.

edit: Usvakiitäjät MC vierailivat myös, tuo ruuhkasuomen rahvaan mobilisoitu yksikkö. Johdatusta ja kaitselmusta heille toki sallin, äärettömässä laupeudessani.

Päättivätten purjelaivat suunnata kokkansa taas kohti Turkua ja mikäs siinä, kyllä jokirantakaupunkiin aina muutama purtilo mahtuu. Satamamaksut olivat ilmeisesti sitä luokkaa, etteivät menneiden aikojen purjelaivat kauan viihtyneet. Ankkurinsa nostivat ja pois seilasivat jo alle viikossa, kiirekö heillä lienee ollut kaappaamaan Novgorodin majavannahkasaattuetta.

Valokuvaamisen kannalta seestyneintä aikaa tuntui olevan aikainen torstaiaamu, vaikka toki perjantain paikottaiset tihkukuuro olisivat myös olleet sarjassamme mielenkiintoista kuvauskeliä. Sunnuntaina piti toki vielä katsastaa paikalliset metrilakumarkkinat ja valkoisten muovituolien armadat.

Työteliään muutto- ja pintaremonttirupeaman jälkeen, tai, keskenhän se hieman vielä toki on, oli pieni tauko paikallaan. Suurenmoisen saaristomme syleilyssä vietettiin “helmi viikendi” asianmukaisine pidennyksineen. Hyttysiä, olusia, veneilyä, puukiukaan sihahteluja ja raukeaa patsastelua rannan katveessa, turvassa keskellä kesää.

Tiedoksi annettakoon : Pyrimme jatkuvasti parantamaan public-private-partnership -toimintojamme yhteistyössä moniosaajatiimien people&prosessit -synergiaetujen products&palvelut -innovaatioympäristössä – unohtamatta tietystikään voimannuttavan valokuvausblogin perusprinsiippejä. TM on siis siirtynyt laitteistopäivitysten myötä vaakakuvien koossa 1000px -leveyteen.

Murtautuminen sisämaailmansa kahleista ja uskaltautuminen ulos kohti suurempaa maailmaa, avaruutta ja valaistumisen sfäärejä. Maailma pyörii akselinsa ympäri, parvekkeen aika-avaruusjatkumo kiitää galaksin kierteishaarojen mukana, alati läsnä ja tykö maailmankaikkeudessa. Baryoninen aines väistyy, on vain sähkömagneettisen säteilyn supersymmetria ja fotiinojen tanssi. Kosmista.

Metallipitoisen viikonlopun kunniaksi lähiseudun junavarikon rentona kuin ratakisko -teemaa, kevyen tihkusateen saattelemana.

Kovinkaan uudemman kuvamateriaalin puutteen johdosta (tässon nyt kaikenlaista..) kävin läpi viime kesän kuvasatoa. Helkkari sentään miten sitä räpsyttelikään kortit täyteen, ja vieläpä ihan melko merkittävän tyyppisellä lomamatkalla.
(6. kuva on omistettu Vettikselle ja kaikille muillekin Italia-faneille. Autoliikenteen ehdolla toimiva infra on varmasti kiva asia!)

Ohessa siis muutama tunnelmapala Maltan hornankattilasta..(+1 naapurisaarelta)

Entisen elämän viimeiset päivät ovat käsillä……